tiistai 20. joulukuuta 2011

Junassa tylsyyttä vastaan.

Unohdin Nintendo DS:n ja luonnoskirjani kotiin kun lähdin junailemaan.
En osaa istua aloillani tekemättä mitään, joten juuri ennen lähtöä kävin nappaamassa mukaani pinkan "asiakkaat ilmoittavat" -lippusia paikallisesta S-marketista.
Niissä on hyvä valkoinen takapuoli, johon piirrellä. Paljon parempi kuin lottokupongeissa.
Tuhlasin muutaman lappusen tuhertelemalla jotakin, kunnes tajusin että niihin voisi piirtää animaation.
Harmi, että laput loppuivat kesken juuri kun pääsin vauhtiin.

Ensi kerralla otan isomman pinon ja jätän housutkin kotiin.


torstai 8. joulukuuta 2011

Katutaidetyöpaja Kärsämäellä.

Pidin luennon aiheesta "Katutaide vs. Ilkivalta" Kärsämäen yläasteen ja lukion oppilaille 18.11.
Käsittelin luennolla katutaiteen mahdollisuuksia sekä katutaiteeseen vahvasti kuuluvaa dilemmaa: taidetta vai töhryä? Hahmottelin esimerkkien avulla kuinka yhteiskunta, taiteilijat ja katsojat määrittelevät katutaidetta omalta osaltaan.

Nostin esiin erilaisia katutaiteen tekotapoja, joista jokainen omasta ympäristöstään kiinnostunut voi löytää oivia keinoja toteuttaa itseään, jopa laillisesti.

Luennon jälkeen oppilaiden oli mahdollista osallistua katutaidetyöpajaan, jossa viritimme aivot taiteen taajuudelle. Illan vietimme ideoiden, kokeillen ja keskustellen kaikista niistä mahdollisuuksista mitä kaupunkiympäristö voi meille tarjota ja mitä me puolestamme sille.



Luovuus syntyy kaaoksesta.


Yön tunteina.


Aamun sarastaessa.


Tässä linkki pyhäjokiseudun artikkeliin.

torstai 1. joulukuuta 2011

Nuoret 2011.

Oiva mahdollisuus nähdä teokseni Elinkaara, NUORET 2011 näyttelyssä Taidehallissa 3.12.2011 -8.1, 2012.

Näyttelyn kotisivut.

torstai 17. marraskuuta 2011

Roskaa.

Meille opetetaan, että muiden asiat eivät kuulu meille. Lapsena ei saa ihmetellä hassua setää, ainakaan ääneen. Sen sijaan, että kysyisimme miksi oma napa on tärkeämpi kuin toisen, sulkeudumme usein itsekkyyden vankilaan. Se on helppoa, sillä yhteiskunta valistaa meitä tavoittelemaan omaa etuamme kaiken keinoin. Tästä kaikesta olisi helppo olla välittämättä, jos kaikkissa navoissa olisi kiinni ehjä lapsuus, onnellinen työelämä, sairaukseton keski-ikä ja rakastettu vanhuus.











tiistai 8. marraskuuta 2011

Mediataidetta Rupriikissa.

Keskiviikkona 9.11.2011 Kuvataiteilija Jussi Koitela luotsaamassa Rupriikin mediataide-illassa nähdään uusia animaatioita tampereelta. Illan taiteilijat ovat Jukka Silokunnas, Karoliina Paappa, Heidi Saramäki ja Laura Rytkönen.

Marraskuussa Mediamuseo Rupriikissa on kolme kuvataiteilija Jussi Koitelan luotsaamaa mediataide-iltaa, joista ensimmäinen on Uusia Animaatioita Tampereelta. Seuraavat ovat:

Ke 16.11. klo 17-19, Kansallisuus maisemavideossa, Kuvataitelija Miina Hujala

Ke 23.11. klo 17-19, Sosiaalinen mediataide? Mediataiteilija Timo Bredenberg

Lisätietoa:

Jussi Koitela
koitela.jussi@gmail.com
045-6500857



Mediamuseo Rupriikki

Väinö Linnan aukio 13, 33210 Tampere
Puh. 03 5656 6411
rupriikki@tampere.fi

maanantai 7. marraskuuta 2011

Happy Birthday Jukka.

Pienenä lempieläimeni oli apina.

Tykkäsin kiipeillä puissa ja heilua tuulessa.

Tuttavani kutsuivat minua apinaksi, koulussa taisin olla mölyapina.

Olessani töissä äänentoistofirmassa valomiehenä, sain lempinimen "trussiapina", koska pystyin asentamaan valot minne vain.

Jostakin kumman syystä, mielestäni parhaita karkkeja ovat Malacon pienet punaiset apinat.

Kuvataiteilijan työ on hyvin pitkälle elämän apinoimista.

Viime talvena sain viettää aikaa apinoiden kanssa. Tunsin oloni hyvin kotoisaksi heidän laumassaan. He eivät välittäneet minusta millään tavalla. Toivottavasti tämä johtui siitä, että he pitivät minua yhtenä heistä.

Kyllä. Apina on edelleen lempieläimeni.


torstai 20. lokakuuta 2011

tiistai 4. lokakuuta 2011

Ajan rakenne.

Tutuissa tiloissa aika ei tunnu liikkuvan. Aika on jotain, mikä tapahtuu huomenna. Se esiintyy myös tarinoissa, jotka alkavat sanoilla "Muistatko, kun silloin". Ajan olomuoto ei usein mahdollista tilannetta, jossa siihen pääsee koskemaan, mutta silloin kun siihen on mahdollisuus, kannattaa se mielestäni käyttää.


Muistan hämärästi, kun isäni laittoi tämän hauskan keittiötaulun kaapin oveen pienellä naulalla.
Silloin tuossa vieressä ei vielä ollut tuollaista liesituuletinta, joten taulua pystyi pyörittämään naulan ympäri samalla kun odotin että paahtoleivät ovat valmiita. Siitä lähti karhea, hieman kimakka ääni.




En ole pyörittänyt keittiötaulua enää vuosiin.

Lapsuudenkotini myytiin. Muuttopäivänä tavaroita pakatessani huomasin taulun. Otin sen pois koukusta ja kaapin ovesta paljastui ajan jättämä jälki. Koristetaulun takana oli piilossa se päivä, jolloin isä sen siihen ripusti.




Kun seuraavan kerran menette mummolaan tai pappalaan, niin etsikää joku esine joka on ollut paikallaan ikuisesti. Uskaltakaa koskea siihen, vaikka se onkin pelottavaa.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Pahvinen tupa ja perunaton maa.

Valokuvasarja teokseni elämänkaaresta.

Tampereella 16-18.9.2011.
(Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmaksi.)



Mältinrannassa valmiina ottamaan juhlavieraat vastaan.



Verhot tuovat kodin.



Tampereen taidemuseon edessä viihdyttämässä Backlight -valokuvafestivaalin avajaisvieraita.



Täysi tupa.



Matkalla.



Tr1:n edessä.



Pysähdyspaikka.



Kalastajan kanssa koskipuistossa.



Hämeenkadun idylli.



Sateensuojassa.



Koskipuiston auringossa.



Nuoret tulivat kylään.



Roskasta sinä olet tullut, roskaksi pitää sinuun jälleen tuleman.




Teokseni alkuperäinen idea oli yksinkertaisesti tuoda näkyväksi kaupungeissa tapahtuvaa elämää. Kaikki eivät mahdu länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan luomaan tilaan, joten heidän on keksittävä jotain muuta. Pahvi on hyvä eriste ja siitä saa melko helposti taiteltua tukevan yösijan sellaisen yönä, jolloin ei sada. Pahvilaatikosta tehty asunto ei kuitenkaan miellytä kansalaisten silmää, joten asunnot on rakennettava johonkin piiloisaan paikkaan.

Lähdin työstämään pahvista sellaista asuntoa, joka kelpaisi kenen tahansa naapuriksi. Ihmiset pysähtyivät silittämään pahvin pintaa, kävivät kylässä ja ottivat valokuvia. Tupani oli tarpeeksi kaunis tehdäkseen lämpöisen, tervetuloa toivottavan vaikutelman. Lapset leikkivät tuvassa ja saivat vanhemmatkin rentoutumaan. Tupani oli kuulemma turvallisen näköinen.

Lauantai-iltana jätin tupani hetkeksi yksin. Kun tulin takaisin pahviselle tuvalleni se oli kadonnut. Paikalle oli jäänyt vain tervetuloa -kyltti. Pahvinpaloja seuraamalla onnstuin löytämään Tupani. Kaikki vieraat eivät olleet mahtuneet sisälle. Pahvista oli revitty osia pyllynsuojiksi, jotta housut eivät kastu märällä nurmella istuessa. Loput juhlavieraat keikkuivat katon päällä.

Sunnuntaina kävin siivoamassa koskipuiston pahvinpaloista. Joku oli onnistunut heittämään pelastusrenkaankin pahvikasaan. Poimiessani palasia tajusin miksi kodittomat saattavat rakentaa suojansa piiloisaan paikaan. Ei siksi, että he häiritsisivät muiden elämää, vaan siksi että muut häiritsevät heidän elämäänsä.

Teokseni puhuu vapaan kaupunkitilan puolesta, jota pahvituvan rikkojienkin käytös edustaa. Kaikilla halukkailla on mahdollista kommunikoida kaupungin kanssa omalla tavallaan. On vain harmillista, että luovuus näkyy usein niin tutun kaavan mukaisesti erilaisena ilkivaltana.

Kahden päivän aikana tuvassani kävi vain toivottuja vieraita.

Tervetuloa kaupunkiisi.

torstai 15. syyskuuta 2011

Tervetuloa kylään.




Tupaantuliaiset huomenna klo 17.00 eteenpäin Taidekeskus Mältinrannan, Tampereen taidemuseon ja TR1 Taidehallin läheisyydessä. Tarjoan jotain pientä purtavaa, mutta omat juomat olisi hyvä ottaa mukaan. Asunnossani ei ole vettä, sähköä eikä vessaa. Onneksi lähistöllä sijaitsevista yrityksistä ja museoista löytyy kaikki tarvittava. Jos haluat jäädä yöksi suosittelen omaa makuupussia.

Tupani löytyy lauantaina ja sunnuntaina koskipuistosta, hämeensillan vierestä.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Pahvikodinrakentajan arkea.





Isäni on rakentanut omin käsin kaksi omakotitaloa ja useita muita rakennuksia. Tämä on minun ensimmäinen oma taloni. Suunittelussa paneuduin alusta asti materiaalien helppoon saatavuuteen, edullisuuteen ja rakenteiden keveyteen. Pahvin dyykkaaminen isommissa määrissä vaatii huolellisuutta, sillä usein isommat pahvilevyt litistellään pieniin keräysastioihin tai rullakoihin mahtuviksi.

Kodinkone- ja huonekaluliikkeet ovatkin isojen pahvilevyjen hankkimiseen oiva paikka. Jonkun muun sänkyä kolhuilta suojaava pahvilevy on minun tulevan taloni lattia. Jääkaapin suojapahvit saavat toimittaa oven virkaa. Paloturvallista pahvisesta talosta on vaikea tehdä, mutta koska sähköjen hankkiminen kaupunkialueella ilmaiseksi on tuskallisen vaikeaa ei siitä juurikaan tarvitse murehtia.

Taloni tulisi olla tukeva, mutta kuitenkin helposti liikuteltava. Pahvi on materiaalina yllättävän lämmin, joten tuulenkestävyys nouseekin yhdeksi tärkeimmistä ominaisuuksista. Sateelta suojaaminen onnistuu parhaiten muovisella pressulla. Pressuja löytää kodinkoneliikkeiden roskakoreista melko mukavasti.

Tontin hankkiminen ei mielestäni ole kovinkaan hankalaa, sillä omistanhan minäkin oman palani julkistaa tilaa, jolloin minulla ei pitäisi olla mitään estettä myös käyttää sitä. Tulevista naapureistani en vielä tiedä, mutta toivon että en häiritse heidän elämäänsä tarpeettoman paljon omalla kodillani.




(Kuva Karoliina Paappa.)

Lisää infoa tapahtumasta http://mediapyhat.rajataide.fi/2011/09/landing-points/

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Tervetuloa kylään uuteen teokseeni 16.9.2011.






Pahvinen tupa ja perunaton maa on tilaan sijoittuva teosprojekti, joka on osa Landing Points -näyttelyä.

16.9. 2011 teos on nähtävillä Backlight 11 festivaalin avajaisten yhteydessä klo 17 alkaen Taidekeskus Mältinrannan, Tampereen taidemuseon ja TR1 Taidehallin läheisyydessä.


"Teoksen lähtökohtana minulla oli kaupungeissa toimiva jatkuva muuttoliike, jossa asunnottomat ja muut tilan käyttäjät ottavat mittaa toisistaan. Helsingissä Kallion leipäjonossa pari kertaa viikossa seisovat ihmiset ärsyttävät paikallisia niin paljon, että Kallion asukkaat haluaisivat lopettaa ruuan jakelun köyhille.

Minun on vaikea ymmärtää sitä suvaitsemattomuuden määrää, jonka länsimainen rahan, statuksen ja yhteiskunnallisen aseman ympärillä pyörivä piirileikki on saanut aikaan. Meille kaikilla tulisi olla edes jonkinlainen tila, jossa voimme leikkiä kotia."





"The starting point for my work was the continuous migration happening in cities. Homeless people and other users of space are fighting for their right to be. In Helsinki, in the area called Kallio, there is a food bank where people are standing in a line a couple of times in a week waiting for food. This line of poor people is annoying the other inhabitants of Kallio so much that they would like to stop the food distribution to the poor altogether.

I find it difficult to understand the amount of intolerance that the giant play around money, status and social position has brought us in the Western countries. All of us should have even some kind of space where we could play house."


It matters less to a person where they are born than where they can live.
~ Turkish Proverb

perjantai 19. elokuuta 2011

tiistai 2. elokuuta 2011

Kesämuistoja.

Ajattelin kertoa muutaman muiston kesästäni.

1. Mittarimadoilla ei ole jalkoja keskellä vartaloa.

2. Jos syö vaniljapuikkoa siten, että yrittää syödä kaikki suklaat aluksi, puikko yleensä katkeaa ennkuin on saanut kaikki suklaat häviämään.




keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Kuinka rakentaa graffitiseinä minne tahansa.



Laillisia graffitiseiniä löytyy jo kymmenistä kaupungeista ympäri Suomea. Jos omasta kaupungistasi puuttuu sellainen tai haluat muuten vain maalata jossain uudessa paikassa niin tässä on sinulle oiva opas.



1. Valitse miellyttävä paikka, jossa on vähintään kaksi tukevaa tolppaa, puuta tai jotain muuta pystysuuntaista tankoa.




2. Käy ostamassa rulla tai kaksi hyvää tuorekelmua. Yksi rulla kustantaa muutaman euron. Mitä leveämpi sen parempi.




3. Kiristä tuorekelmu tolppien väliin tukevasti vetämällä. Mitä tiukemmin vedät, sitä jämäkämpi seinästä tulee. Mitä jämäkämpi seinä, sitä helpompi siihen on maalata. Tuulisella säällä kiristykseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Suojaa myös tolpat kunnolla, jottei niihin tule maalijälkiä.




4. Maalaa tuorekelmuun hieno graffiti. Jää eväsretkelle ja nauti sämpylä, jonka olit jemmannut reppuusi aamulla.




5. Paikalta poistuessasi voit helposti poistaa mahdollisesti kaupungissa/luonnossa eläville ihmisille haittaa tuottavan tuorekelmugraffitin esimerkiksi mattoveitsellä.


torstai 16. kesäkuuta 2011

Rakennemuutos.

Uusi stop motion-animaationi on valmis. Se on nähtävillä nuorten kuvataiteilijoiden kesänäyttelyssä Kärsämäellä 18.6.-28.8.2011.

Lisää infoa täältä.

Making of -dokumentin toinen osa.







Tässä vielä muutama kuvakaappaus itse animaatiosta.









lauantai 4. kesäkuuta 2011

Uuden animaationi making of -dokumentti.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Pienen veturimiehen tarina.

Lähdin äitini kanssa käymään kaupassa. Äiti olisi halunnut jäätelöä, mutta ostin muovimukeja.




























Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.


lauantai 16. huhtikuuta 2011

torstai 14. huhtikuuta 2011

auto_art_screening @Forum-P, Parking Garage

Käykää katsomassa videotaidetta jos liikutte Helsingissä päin. Hyvä mahdollisuus tutustua lopputyöhöni, jos et ehdi sitä Tampereelle katsomaan. Toki kannattaa käydä, vaikka Tampereellekin ehtisi.



15.4 – 30.4.'11 – Alkovi OFF

auto_art_screening @Forum-P, Parking Garage
Päivittäin / Daily 10:00–20:00



http://www.alkovi.linnake.net/auto_art_screening.html

lauantai 9. huhtikuuta 2011

P.S. Kuva ois kiva.

Ammattiin valmistumisen kynnyksellä palasimme lapsuuden kouluaikoihin tarrakuvineen ja kirjekavereineen. Nyt, kun lähdemme tästä koulusta omille teillemme, kysymme vielä itseltämme: Mitä olenkaan oppinut? Oppimamme asiat haluamme jakaa teidän kanssanne.

Tampereen ammattikorkeakoulusta valmistuvien kuvataiteilijoiden yhteisnäyttely avautuu TR1 Taidehallissa ja Taidekeskus Mältinrannassa 16.4.2011. Esillä on piir...roksia, maalauksia, valokuvia sekä poikkeuksellisen runsaasti veistos- ja videoinstallaatioita.

Taidekeskus Mältinrannan ripustus koostuu Anni Hujalan, Maija Kovarin, Sampsa Kuhan, Satu Leppäsen, Petra Lukkarin, Minnan Mukarin, Aapo Nikkasen, Jukka Silokunnaksen, Maria Stereon ja Martta Tuomaalan teoksista. Näyttely on avoinna 16.4. - 3.5.2011.

TR1 Taidehallissa nähtävillä on Liisa Ahlforsin, Mikko Keskiivarin, Riikka Kunnarin, Tuija Lappalaisen, Vili Nissisen, Karoliina Paapan, Niklas Pedersenin, Mikko Torvisen, Kristian Tuomaisen, Milena Tähkäahon ja Juho Viitalan teoksia. Näyttely on avoinna 16.4. - 15.5.2011.

Päivi Viinikaisen teos on toteutettu Tampereen keskussairaalan tiloihin.

Tervetuloa avajaisiin 15.4.2011, Taidekeskus Mältinranta klo 17-19 ja TR1 Taidehalli klo 18-20.

----------

P.S. A pic would be nice.

Graduating artists from Tampere University of Applied Sciences, TAMK School of Art and Media will present their final works at Mältinranta Art Center and TR1 Kunsthall. Exhibitions opens on 16.4.2011 and there will be drawings, paintings, photographs and exceptionally large amount of sculpture and video installations displayed.

At Mältinranta Art Centre are exhibited the works of Anni Hujala, Maija Kovari, Sampsa Kuha, Satu Leppänen, Petra Lukkari, Minna Mukari, Aapo Nikkanen, Jukka Silokunnas, Maria Stereo, Martta Tuomaala from 16.4. to 3.5.2011.

At TR1 Kunsthall are exhibited the works of Liisa Ahlfors, Mikko Keskiivari, Riikka Kunnari, Tuija Lappalainen, Vili Nissinen, Karoliina Paappa, Niklas Pedersen, Mikko Torvinen, Kristian Tuomainen, Milena Tähkäaho and Juho Viitala from 16.4. to 15.5.2011.

Päivi Viinikainen's work situates at Tampere's Central Hospital.

Welcome to the opening on 15.4.2011, Mältinranta Art Center at 17-19 and TR1 Kunsthall at 18-20.

http://kuvaoiskiva.net/

torstai 17. maaliskuuta 2011

Making of -documentary Elinkaara/Passenger.

Videodokumentti Elinkaara -teoksen tekemisestä. Videon kuvasi isäni käsikameralla lapsuudenkotini takapihalla. Auto joka näkyy videossa on ensimmäinen oma autoni, jonka sain isältäni 17-vuotiaana.

A making of -documentary about my new stop motion animation Passenger. My dad shot the video in the back yard of my chidhood home. The car seen on the video is the same car I got from my dad as a present when I was seventeen.


More about project in english from tamk blog