White, gray and black holidays to you.

TAITEILIJAT 2012.

1 jolukuuta Helsingin Taidehallissa avautuvassa näyttelyssä on esillä stop motion -animaationi Rakennemuutos. Mene siis sinne ja katsele miltä näyttää suomalainen taide juuri nyt.

Jos olet sohvaperuna voit esikatsella teostani perjantain klo. 20.30 Yle Fem kanavalta, Pixel -ohjelmassa. Sen jälkeen ohjlelma löytyy tuttuun tapaan Areenasta.

Tässä linkki Taidehallin nettisivuille, josta löytty kaikki tarvittava tieto näyttelystä.

Ja tästä linkki Pixel ohjelmaan.

Nyt tapittamaan!

Jyväskylän Taiteiljaseuran 67. vuosinäyttely.

Kaikki te jotka olette odottaneet, että teoksiani olisi esillä Jyväskylässä! Nyt pipot kohti Keski-Suomen museota. Siellä pääsette tutustumaan kätevästi sekä minun että muiden Jyväskylän alueen kuvataiteilijoiden tuotantoon Täällä on kaikki mi kallista on -näyttelyssä.

Näyttely avoinna 17.11 - 6.1.2013.

Lisätietoa.

Worst making of ever.

Tässä näette kuvakaappauksen meikäläisestä. Olen siinä lyömässä lekalla vanhaa puuvenettä. Löin sitä noin 1000 kertaa lekalla ja 2000 kertaa kirveellä. On vaikea sanoa missä vaiheessa huomasin, että vene oli jo maan tasalla, ennekuin lopetin sen hakkaamisen. Venettä hakatessani mietin mitä Michelangelo di Lodovico Buonarroti Simoni minusta ajattelisi. Voisi kaveri hieman yllättyä uusista kuvanveiston metodeistani.

Insanitus 2012.

Sain kutsun Insanitus mediafestivaaliin Liettuaan. Jos satutte pyörähtämään Kaunasin suunnalla 11-12.10.2012 menkää katsomaan miltä videoni näyttävät täysin uudenlaisessa ympäristössä. Paikalla myös paljon paljon elektornista muusiikkia huippuartisteilta kuten Legowelt. Itse en ole vielä osannut päättää lähdenkö paikan päälle vai en, mutta jos kivaa matkaseuraa löytyisi, niin mennään vaikka kahdestaan. Kyllä, juuri sinun kanssasi!

Tästä linkistä näet hauskan kuvan minusta ja saat lisää infoa tapahtumasta.

Fistful of crumpets

Pigeonitarian aid is material or logistical assistance provided for pigeonitarian purposes, typically in response to pigetonitarian crises including natural disaster and man-made disaster. The primary objective of pigetonitarian aid is to save lives, alleviate suffering, and maintain pigeon dignity. 

(Napsauta kuvaa, tapahtuu jännää.)

Törmäys ja seuraus.

Elämä on mutkatonta ja mukavaa.

Kun näen tällaisen puoliksi kaatuneen tolpan, jonka suoristamisen sijasta kyltit on heitetty rukkasilla horisonttiin paremmin sopiviksi en voi kuin hymyillä.

Kunpa useammat ihmiset osaisivat suhtautua asioihin yhtä leikkisällä otteella kuin Jyväskylän kunnanmiehet.

Kiitos!

Spray jam.

Kesällä on kiva hillua, kun tuuli hivelee hikisiä kainaloita katukulttuuritapahtumissa.
Maalaaminen on aina mukavaa ja aika liitää kuin siivillä kun saa suihkia maalia ilmaan ja pusikkoon. Olkoon tämä esipuhe ja kutsu tulevaan näyttelyyn Lappeenrannassa.

Tervemenoa avajaisiin 8.4.2012 Lappeenrantaan Mattolaiturjatkot -näyttelyn toiseen osaan. Se on isompi, se on parempi! Tässä näyttelyn kotisivut.

Yllä oleva teokseni edustaa erittäin uutta katutaiteen aaltoa, mitä? Keksi nimi ja voita!

Mattolaiturijatkojen avajaiset galleria Harhassa.

Kokosin pienen videon katutaidenäyttely Mattolaiturijatkojen avajaisista Joensuussa. Olokee hyvät.

Mattolaiturijatkot.

Stop motion -animaationi Ydinperhe on nähtävillä Galleria Harhassa Mattolaiturjatkot -näyttelyssä Joensussa juuri ja varsi nyt. Näyttely on avoinna 31.7.2012 asti.

 

Näyttelyn Facebook sivu.

III Mosocow International Biennale for Young Art.

Teokseni Elinkaara on esillä 11.7.2012 alkaen Moskovan Modernin taiteen museossa osoitteessa Ermolaevaesky lane, 17.

Jee Jee!

Näyttelyn kotisivut.

Ars Kärsämäki 2012.

                                                                                                      Kuva: Niina Mantsinen.

Tämä kesä on mennyt railakkaasti erilaisten taideprojektien parissa. Kuvataide ja katutaide tappelevat jatkuvasti huomiostani, enkä oikein osaa päättää kumman kanssa aikaani viettäisin enemmän. Tällä hetkellä skitsofreniaa aiheuttava taistelu kahden jättiläisen välillä kulminoituu kuratoimaani nuorten taiteilijoiden kesänäyttelyyn.

Olen yrittänyt pitää kuvataiteen ja katutaiteen visusti erillään omassa elämässäni. Viime aikoina olen huomannut epäonnistuneeni tässä tehtävässä. Katutaide on edustanut minulle jotain tutkimatonta korpimaata, joka on vain minua varten. Harrastus, jossa saan olla vapaa kaikesta elämäni rasitteista, mukaan lukien itseni. Omaan kuvataiteeseeni olen  suhtautunut ammattimaisemmin. Se on minun työni, joten sitä ei voi ottaa harrastusmaisen kevyesti. Suhtaudun teoksiini äärimäisellä vakavuudella, vaikka niiden tekeminen onkin suurimmasi osaksi erittäin hauskaa.

Ars Kärsämäen kuratoinnin myötä olen joutunut käsittelemään omaa suhdettani katutaiteeseen erittäin tarkasti. Minulle näyttely edustaa kaikkea sitä mistä minä pidän. Onkin mahtavaa päästä avajaisiin katsomaan näyttelyä, jossa kaikki teokset ovat hyviä, puhuttelevia ja uutta antavaa. Ainakin minulle.

Näyttelyn taiteilijoiden käyttämien tekotapojen erilaisuus on melkoinen. Tarjolla on perinteisiä kuvataiteen muotoja sekä ITE-taidetta lähestyvää kokeilevaa katutaidetta ja kaikkea siltä väliltä. Nelostien varrelle on noussut jo jättimäisiä muraaleja, moottorisahagraffitia ja pikkuruisista hamahelmistä rakentuva teos. Pelkästään näiden teoksien vuoropuhelu laajentaa omaa taidetajuntaani jättimäisellä lusikalla. Ensi viikolla mukaan heitetään vielä videotaidetta, veistoksia, installaatioita, valokuvia ja kaikkea muuta mukavaa. Minusta tuntuu, että avajaisiin tarvitsen isomman lakin, sillä aivoni luultavammin pulpahtelee ulos kallostaan yrittäessään käsitellä taiteen tulvaa.  Gaspar Noé:n Enter the Void vaikuttaa näyttelyn rinnalla mustavalkoiselta dokumentilta eduskunnan kyselytunnilta.


Näyttelyn avajaiset ovat 29.6.2012 Tervetuloa!

Näyttelyn kotisivut.

Juhannus.

Matkustin taas junassa ilman minkäänlaisia huvitteluvälineitä. Nappasin taas pinon S-marketin asiakkaat ilmoittavat -lehtisiä. Sain taas ajan kulumaan nopeammin.

Ydinperhe.

Making of Ydinperhe.

Olen tehnyt nukkeanimaatioita viimeksi vuonna 2005.
Sen jälkeen animaatioideni rakenne on muuttunut melkoisesti, ja onkin mukava huomata, miten olen pikkuhiljaa rakentanut itselleni sopivan tavan animoida.

2005 kuvasin myös ensimmäiset elokuvani, jossa rikoin tavaroita. Ne eivät vielä silloin olleet animaatiota, vaan dokumentoituja performansseja. Nämä toisistaan vielä silloin riippumattomat asiat ovat nykyään muodostuneet merkittäviksi taiteeni rakennepilareiksi.

Yllä olevassa kuvassa näkyy kellarimme. Näky muistuttaa ehkä enemmän kauhuelokuvaa kuin halinallejen keväästä kertovaa lastenelokuvaa. Pyöräänsä varastosta hakevan henkilön silmin katsottuna kellarissa häärivä, mössyköiden kanssa leikkivä aikuinen mies voi vaikuttaa kummalta tapaukselta.

Kuvassa näkyvät teipit laitoin sormiini lisärakkojen estämiseksi. Saksilla pehmolelujen leikkaaminen on yllättävän rankkaa puuhaa. Kymmenentuhannen leikkausliikkeen jälkeen ranteeseeni muodostui niin iso patti, että sille olisi voinut piirtää kasvot ja kutsua sitä serkuksi.

Ydiperheen ensi-ilta on 13.7 Joensuussa Mattolaiturijatkot-näyttelyssä.

Graffiti VS. Nature.

Jos haluat parempaa laatua, vaihda video 720p:hen youtuben asetuksista.

Arabian Katufestivaali 2012.

Ensi viikon lauantaina 12.5 olen mukana Arabian Katufestivaaleilla tekemässä jotakin jännää kaupunkitilaan.
Tulkaahan moikkaamaan ja tsekkaileen taidetta, musiikkia ja festivaalitunnelmaa.

Tässä vielä tapahtuman ohjelma.

Skeittistoppereita euroopasta.

Skeittistopperit, nämä kaupunkitaiteen pienet kullanhiput jäävät liian pienelle huomiolle. Olen itsekin kohdellut niitä kaltoin. Nuorena poikana sahasimme, revimme tai potkimme irti jokaisen meidän tielle tulevan pienen veistoksen.

Olen muutaman vuoden ajan tarkastellut niitä lähemmin ja tullut tulokseen, että nehän ovat oikeastaan aika hienoja. Vihaan niitä edelleen, mutta peruspoistiivisena ihmisenä yritän löytää kaikesta jotain hyvää.

Niiden suunittelu, luonnollinen rytmi ja täydellinen sijoittelu erinäisimpiin paikkoihin muodostaa minulle tarinoita veistäjistä, vihaajista ja ohikulkijoista. Ajatelkaa, kuinka monta virkamieheltä tuoksuvaa papyrysta ja taloyhtiön hallituksen jäsenentä vaaditaan saamaan nämä veistokset paikoilleen. Työtuntimääristä puhumattakaan.

Skeittistoppereiden tarkoitus on estää skeittaajien, rullaluistelijoiden ja BMX -pyöräilijöiden mahdollisuus käytää kyseistä metallitankoa, tiiliaitaa tai betonimöhkälettä omiin tarkoituksiinsa. Kun skeittistopperi on asennettu, paikka kuolee hyvin nopeasti. Se kaupunkeihin kuuluva kolina ja liike muuttaa pois. Onneksi sentään betonimöhkäleen pinta ei enää kulu, eikä kukkapenkit mene pilalle.

Olen kuvannut kymmeniä skeittistoppereita useassa maassa.

Tässä niistä muutama.

Uuden animaation ennakkovilkaisu.

Pesugraffiti.

Luin tänään Hesarista että Helsingin kaupungin rakennusviraston osastopäälikkö Pekka Hentosen mukaan pesugraffitit ovat sallittua katutaidetta (Helsingin sanomat 28.3.2012).

Tämän mukavan uutisen innoittama esittelen pesugraffitia Tampereelta vuodelta 2009.

Projektissa oli mukana minun lisäkseni yhdeksän muuta taiteilijaa ja graafista suunnittelijaa.
Tekemämme pesugraffiti säilyi Tampereen keskustan tuntumassa noin vuoden ajan.

Juuri nyt kaupungit ovat täynnä pölyä. Mene siis ulos ja tee pölystä jotain muutakin kuin allergia -ja astmaoireita.

Animaatioviikonloppu Oulun taidemuseossa 30.3.-1.4.

Jos et pääse Lahteen katsomaan animaatiotani, mene Ouluun.
Stop motion -animaationi Rakennemuutos on nähtävillä Oulun taidemeuseossa 30.3.-1.4.

Lisää infoa tapahtumasta.

Kinos 12.

Jos liikut Lahdessa Lauantaina 31.3 mene katsomaan pari elokuvaani.

Rakennemuutos on stop motion -animaation keinoin tehty videoteos, jossa kokonainen taloa lahoaa pois.
Elokuvan making of -dokumentti löytyy tästä.

Keltainen Corolla on lyhyt dokumentti pienen kylän pillurallista. Teos on kuvattu yhdessä kuvataiteilija Sampsa Kuhan kanssa.

Lyhytelokuvafestivaalin kotisvut.

Street Art the New Generation -näyttely ja muutama tagi kaupan päälle.

Porin Taidemuseossa on meneillään Street Art the New Generation -näyttely, joka esittelee sekä kansainvälistä että suomalaista katutaidetta melko laajalla kirjolla.
Näyttely itsessään on hieno osoitus siitä, kuinka katutaide on saamassa myös Suomessa paikan virallisessa taidekentässä. ITE-taide on pedannut itselleen paikkaa jo vuosia ja nyt katutaiteen myötä viimeinen suuri läpimurto näyttää olevan meneillään.

Kaduilla taiteilijat ottavat sopivasti kantaa, osoittavat meille epäkohtia yhteiskunnassa jne. Usein katutaide on humoristista tai helposti lähestyttävää. Vaikeita asioita käsitellään selkeästi ja kirkkaillla väreillä. Tämmöisestä katutaiteesta on helppo pitää. Kun tykkäät katutaiteesta, voit melkein kuvitella olevasi itse osa kaupungeissa tapahtuvaa taideliikettä, ilman riskiä sakoista tai muista kurinpitotoimenpiteistä.

Porin taidemuseo on täynnä mielenkiintoisia teoksia, joista jokainen ansaitsee paikkansa. Valitettavasti osa Mentalgassin teoksista on jo tippunut paikoiltaan, sillä pakkasessa tehdyistä liisteröinneistä ei otettu huomioon Suomen talvea. (Vinkki: Ensi kerralla liisteriin kannattaa lisätä suolaa. Se auttaa pitämään julisteen seinällä myös pakkasella.)

Näyttelyn mielenkiintoisimmat teokset itselleni olivat kuitenkin aivan muualla kuin näyttelytilassa.

”Pori on erittäin suvaitsevainen kaupunki, eikä pidä lietsoa turhaa vastakkainasettelua”, näyttelyamanuenssi Pia Hovi-Assad sanoo Voima -lehden 1/2012 haastattelussa. Lue koko juttu tästä.

Näyttelyn avajaisten aikana taidemuseon vessa oli bommattu täyteen tageja. Tagit tekivät vessasta kadunomaisen paikan, jossa taide oli juuri sitä mitä katutaiteilijat saattavat haluta puhtaan museoympäristön sijaan. Tagit kuitenkin puhdistettiin vessasta nopeasti pois.

Miksi ne puhdistettiin?

Ensin Suomeen kutsutaan maailman tunnetuimpia nimiä, todenäköisesti suurella rahalla, tekemään katutaidetta, mutta ilmainen katutaide ei kuitenkaan kelpaa? Katutaide on sallittua ja hyväksyttyä silloin, kun sille asetetaan tiukat rajat, jopa näyttelyn sisällä. Avajaisissa lasien kilistely ja hienot puheet katutaiteen merkityksestä pestiin pois seuraavana päivänä. Pesuämpäriin huuhtoutuneet taideteokset eivät olleet tarpeeksi kantaaottavia ja visuaalisesti kiehtovia. Onko tosiaan niin, että jopa museolla, joka järjestää katutaidenäyttelyn, on varaa arvottaa katutaiteen eri osa-alueet näin vahvasti erilleen toisistaan, korulauseista huolimatta?

Suvaitsevaisuus näyttääkin kulkevan vahvasti laillisuuden kanssa käsikkäin. Katutaide on saliittua, jopa kannustettua, niin kauan kuin oma omaisuus ei ole luovuuden välikappale.

Tutustu näyttelyyn.

Valograffitia ja teippitaidetta.

Minut kutsuttiin pitämään katutaidetyöpaja Kärsämäen lasten -ja nuortenkullttuuripäiville 25.2.2102. Tällä kertaa pidin työpajan siaätiloissa, koska ulkona vallitsi perinteinen helmikuinen keli.

Sisätiloissa on mahdollisuus harrastaa monenlaista katutaidetta ja tällä kertaa keskityin kahteen erilaiseen tekotapaan valograffitiin ja teippiveistämiseen.

Valograffiti mahdollistaa uuden tavan tutkia ympäristöään. Sen avulla voi kokeilla, leikkiä ja hahmotella monelaisia asioita, tilanteita ja tapahtumia. Graffitimainen lopputulos jää näkyviin vain kameran kennolle, joten sitä voi harrastaa melkeinpä missä vain. Valograffitin avulla on helppo harjoitella esim. throwareiden ja tägien tekemistä vaikka omassa olohuoneessa.

Valomaalauksen harjoittelua.

Teippiveistäminen on kätevä työkalu suurien ja keveiden veistoksien tekemiseen. Veistoksien keveys mahdollistaa helpon liikuteltavuuden, joka installaatioita tehdessä on pelkkää plussaa. Teipin avulla on helppo rakentaa minkälaisia patsaita tahansa ja materiaalikustannukset pysyvät kurissa.

Katutaidetyöpajat tarjoavat uusia kokemuksia kaikille.

Valmis teippiveistos lähdössä kylille.

Break Dance.

Tykkään rikkoa tavaroita ja tanssia. Näiden kahden yhdistäminen olikin luonnollinen askel minun evoluutiossani. Seuraavaksi yritän särkeä jotain samalla kun teen uimahyppyjä.

Julkisen tilan uudet pelisäännöt.

Julkisen tilan uudet pelisäännöt, Jukka Silokunnas 2010. 

Katutaidetta tekevät vain lökäpöksyiset vandaalit, narkomaanit ja muut työtä vieroksuvat yhteiskunnan elätit, joille sakkojen maksaminen ei merkkaa yhtään mitään.

Kuka tahansa internetin keskustelupalstoja tai verkkolehtiä selaava voi tarkastella yleisön kommentteja graffiteista, stencileistä, tarroista, liisteröinneistä ja muista katutaiteen muodoista. Yleensä kommentit ja jopa artikkelit paikallislehdissä ovat painottuneet selvästi yllä olevan lauseen kaltaisesti.Viime vuosien aikana tilanteeseen on kuitenkin tullut selkeä muutos. Suomeen rantautuneet uudet katutaidemuodot ja laillisten katutaidemahdollisuuksien lisääntyminen ovat saaneet kansalaisten, lehdistöstä puhumattakaan, mielipiteet avarammiksi. Kuinka muutos tapahtui ja miten laittomasta vandalismista tulikin yhtäkkiä laillista, koko kaupunkia piristävää kaupunkitaidetta?

Tutkielmassani hahmotan katutaiteen eri muotojen saamaa hyväksyntää Suomessa keskittyen katutaiteen laillisiin mahdollisuuksiin juuri nyt. Vastaan kysymykseen ”Mikä tekee kaduilla tehtävästä taiteesta laillista ja millä ehdoilla?” Lähteinä käytän verkkomedioita ja paikallislehtien uutisia, jotka koskevat katutaidetta Suomessa.

Tein tutkielman vuonna 2010, jonka jälkeen asoihin on tullut suuria muutoksia. Näistä merkittävämmät ovat graffiteja maalaava presidenttiehdokas Paavo Arhinmäki, Pirkanmaan läänintaiteilijaksi valittu graffitimaalari Tero Karvinen ja Porin taidemeuseon Street Art -The New Generation näyttely.

Tästä linkistä voit ladata tutkielmani konaisuudessaan. Kaikki kommentit ovat tervetulleita.

Vaalit 2012.

Kaikki ne postaukset, jotka jäivät tekemättä vuonna 2011. (Huom. Ei sisällä kaikkia niitä postauksia, jotka jäivät tekemättä vuonna 2011).

Juhannustanssit.

Eli making of: epäonnistunut videotaideteos.







Graffiti.

Kertomus siitä, kuinka minusta tuli rikollinen.








Graffitityöpaja Tampereen lyseon lukiolla.

Kertomus siitä, kuinka heistä ei tule rikollisia.








Yli 10 vuotta.

Tarina elämästäni skeittirampeilla, reileillä, curbeilla ja ensiavuissa








Tile art, Porkkana.

Liian kaukana kasvimaasta.








Katutaidetyöpaja ja graffitin maalausta@Taiteiden yö, Vaasa.

Tack so mycket ungdomsbusset och alla trevliga människor.







Luonnoskirjan jämäpaloja.

Kuvia ja tarinoita siitä mitä kenekään ei tarvitse kertoa.




En malta odottaaa mitä postaamiseksi kelpaamatonta tapahtuu tänä vuonna.