keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Break Dance.

Tykkään rikkoa tavaroita ja tanssia. Näiden kahden yhdistäminen olikin luonnollinen askel minun evoluutiossani. Seuraavaksi yritän särkeä jotain samalla kun teen uimahyppyjä.








torstai 16. helmikuuta 2012

Julkisen tilan uudet pelisäännöt.

Julkisen tilan uudet pelisäännöt, Jukka Silokunnas 2010. 

Katutaidetta tekevät vain lökäpöksyiset vandaalit, narkomaanit ja muut työtä vieroksuvat yhteiskunnan elätit, joille sakkojen maksaminen ei merkkaa yhtään mitään.

Kuka tahansa internetin keskustelupalstoja tai verkkolehtiä selaava voi tarkastella yleisön kommentteja graffiteista, stencileistä, tarroista, liisteröinneistä ja muista katutaiteen muodoista. Yleensä kommentit ja jopa artikkelit paikallislehdissä ovat painottuneet selvästi yllä olevan lauseen kaltaisesti.Viime vuosien aikana tilanteeseen on kuitenkin tullut selkeä muutos. Suomeen rantautuneet uudet katutaidemuodot ja laillisten katutaidemahdollisuuksien lisääntyminen ovat saaneet kansalaisten, lehdistöstä puhumattakaan, mielipiteet avarammiksi. Kuinka muutos tapahtui ja miten laittomasta vandalismista tulikin yhtäkkiä laillista, koko kaupunkia piristävää kaupunkitaidetta?

Tutkielmassani hahmotan katutaiteen eri muotojen saamaa hyväksyntää Suomessa keskittyen katutaiteen laillisiin mahdollisuuksiin juuri nyt. Vastaan kysymykseen ”Mikä tekee kaduilla tehtävästä taiteesta laillista ja millä ehdoilla?” Lähteinä käytän verkkomedioita ja paikallislehtien uutisia, jotka koskevat katutaidetta Suomessa.

Tein tutkielman vuonna 2010, jonka jälkeen asoihin on tullut suuria muutoksia. Näistä merkittävämmät ovat graffiteja maalaava presidenttiehdokas Paavo Arhinmäki, Pirkanmaan läänintaiteilijaksi valittu graffitimaalari Tero Karvinen ja Porin taidemeuseon Street Art -The New Generation näyttely.

Tästä linkistä voit ladata tutkielmani konaisuudessaan. Kaikki kommentit ovat tervetulleita.